Kannanotto opetusministeriölle metsäkoneenkuljattajakoulutuksen kehittämiseksi
Metsäkoneenkuljettajakoulutus kuntoon osaavan työvoiman varmistamiseksi
Metsäala on tulevaisuuden ala, kun pyritään fossiilitaloudesta kohti kestävää huomista. Esimerkiksi metsäteollisuus tulee tarvitsemaan alan kasvun, uusiutumisen ja eläköitymisen vuoksi uusia osaajia. Seuraavan kymmenen vuoden aikana alalta eläköityy noin neljännes osaajista. Alan koulutuksen valuviat tulee korjata koulutuksen laadun ja osaavan työvoiman saamisen varmistamiseksi. Allekirjoittaneet vaativat pikaisia toimia metsäalalle keskeisiin koulutuksiin opetus- ja kulttuuriministeriöltä: koulutukseen pääsyä määrittävät soveltuvuustestit tulee ottaa käyttöön metsäkoneenkuljettajakoulutukseen, työelämässä oppimisen edellytyksiä pitää parantaa sekä alan koulutuksen rahoitus pitää päätyä alalle – sillä ei saa paikata muita resurssivajeita oppilaitoksissa.
Soveltavuustestit motoriikkaa vaativaan metsäkoneenkuljettajakoulutukseen
Metsäalan ammatillisesta koulutuksesta 1.1.2016 -30.6.2019 valmistuneiden oppimistulosten työelämävastaavuus ja laadullinen työllisyys 2019 selvityksen mukaan (TTS:n julkaisuja 450, Eila Lautanen ja Riitta Kilpeläinen Työtehoseura) valmistuneet metsäkoneenkuljettajat työllistyivät kohtuullisesti, mutta vain 52 % työskenteli koulutustaan vastaavassa työssä metsäalalla. Oppilaitosten mukaan 10 ̶ 50 % opiskelijoista vuodesta ja oppilaitoksesta riippuen ei sovellu metsäkoneenkuljettajan ammattiin, ja heidät tulisikin ohjata muiden alojen opintoihin. Metsäkoneenkuljettajakoulutuksessa pitäisikin ottaa käyttöön soveltuvuustestit. Työtehoseuran tuoreessa Mikä vie koulutettuja metsäkoneenkuljettajia muille aloille? -selvityksessä esitettiin korjaustoimenpiteenä soveltuvuustestausta metsäkoneenkuljettajakoulutuksessa välttääksemme alalle soveltumattomien kouluttamisen. Näin opintoihin valikoituisi henkilöt, joilla on edellytykset pärjätä koulutuksessa ja myöhemmin työllistyä alalle.
Ei ole yksilön kannalta mielekästä opiskella alalla, johon ei työllisty eikä yhteiskunnan kannalta taloudellisesti kestävää kouluttaa yhdessä kalleimmassa koulutusalassa henkilöitä, jonne ei ole edellytyksiä työllistyä. Soveltuvuustestit, jotka määrittävät koulutukseen pääsyä, säästäisivät niin inhimillisiä kuin taloudellisia resursseja.
Metsäkonekoulutukseen tarkoitetut rahat alan koulutuksen käyttöön
Metsäalan ammatillisesta koulutuksesta 1.1.2016 -30.6.2019 valmistuneiden oppimistulosten työelämävastaavuus ja laadullinen työllisyys 2019 selvityksen mukaan (TTS:n julkaisuja 450, Eila Lautanen ja Riitta Kilpeläinen Työtehoseura) metsäkoneenkoulutukseen tarkoitetut rahat eivät aina päädy alan koulutukseen. Metsäkoneenkuljettajakoulutus on toiseksi kallein koulutusala lentäjäkoulutuksen jälkeen. Tämä johtuu erityisesti siitä, että opetuksessa tarvitaan kalliita metsäkoneita ja vain muutama opiskelija voi olla yhden opettajan kanssa yhtä aikaa metsämailla harjoittelemassa. Ilman laadukasta oppimista ajantasaisilla koneilla ja henkilökohtaisella opetuksella opiskelijoiden työllistymisen mahdollisuudet alalle heikkenevät. Metsäkoneenkuljettajakoulutuksen laadun takaamiseksi ja osaavan työvoiman saamiseksi pyydämme, että opetus- ja kulttuuriministeriö ryhtyy toimiin varmistaakseen, että oppialakohtaiset resurssit päätyvät sille koulutusalalle, jolle ne on tarkoitettu.
Koulutuksen taloudelliset edellytykset paremmiksi
Metsä- ja maarakennusalan työelämässä oppimisen haasteita koneyrityksissä on hiljattain selvitetty (Oppimassa ohjaamossa – koulutussopimukseen perustuva työelämässä oppiminen koneyrityksissä- selvitys, Aula Research, 2020). Selvityksen toimenpide-ehdotuksissa todetaan, että yhteiskunnassa olisi tunnustettava yrityksissä toteutetun oppimisympäristön arvo oppimiselle ja tuettava taloudellisesti sen toteuttamista erityisaloilla. Metsäalan konetyöt katsomme tällaiseksi erityisalaksi.
Koneyrityksille työpaikalla annettavan koulutuksen yhteydessä syntyvät kulut ovat suuria. Tästä huolimatta tähän yrityksissä käytettävää resurssia ei oteta huomioon ammatillisen koulutuksen resursoinnissa. Julkisen vallan tulisi kyetä tunnistamaan ne työpaikat, joille työssäoppiminen aiheuttaa erityistä tukea vaativia kustannuksia tai tulonmenetyksiä. Resurssointia tulisi kiireellisesti uudelleenarvioida konealojen kaltaisilla erityistoimialoilla, joilla työssäoppimisen kustannukset työssäoppimispaikalle ovat suuret.
Ville Manner, toiminnanjohtaja, Metsäkoulutus ry
Soile Koriseva, koulutuksen ja osaamisen asioiden päällikkö, Metsäteollisuus ry
Riikka Vasama, sopimusasiantuntija, Teollisuusliitto
Simo Jaakkola, varatoimitusjohtaja, Koneyrittäjät
Hannu Lamminen, Metsäalan kuljetusyrittäjät
Maija Holma, neuvottelupäällikkö, Loimu ry
Markus Tähkänen, asiamies, Yksityismetsätalouden Työnantajat ry
Susanna Aro, koulutusjohtaja, Maa- ja metsätaloustuottajien Keskusliitto – MTK
Maarit Tenkula, koulutusjohtaja, Työtehoseura – TTS
Ilkka Harkkila, kuntayhtymän johtaja, Peimarin koulutuskuntayhtymä Livia
Outi Kallioinen, johtaja ammatillinen koulutus, Tampereen seudun ammattiopisto TREDU